Kirjoittanut valuvika | 30.09.2009

Acta est fabula – plaudite

Takana on 13 vuotta yhteistä elämää, yhdeksän vuotta avioliittoa, kolme ja puoli vuotta yritystä saada uusi perheenjäsen. Keväällä 2006 loppui ehkäisy. Silloin laskettiin tarkoin yhdeksän kuukautta eteenpäin. Seuraavassa kuussa suunniteltiin jälleen elämää yhdeksän kuukauden päähän. Mietittiin, että pitäisikö vähän taktikoida. Vuoden yrittämisen jälkeen ei enää suunniteltu mitään. Lapsenteko ei ollutkaan helppoa kuin elokuvissa. Oli aika ottaa yhteyttä oman kunnan terveyskeskukseen ja antautua julkisen terveydenhuollon vietäväksi.

Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Vaimoni sisuksista havaittiin kasvain, joka piti leikata. Asetetuttiin jonoon lapsettomuusklinikalle, jonoon leikkaukseen, taas jonoon klinikalle. Sairaanhoitajat menivät lakkoon ja hoidot keskeytyivät. Sitten asetuttiin taas uudestaan jonon hännille. Annettiin näytteitä, tutkittiin ja ihmeteltiin. Syyllinen saatiin kohtuullisen pian selville. Siimahäntien määrä eikä laatu ollut kummoinen. Alkoi kipeä painiskelu syyllisyyden kanssa. Ja jotkut vielä kehtaavat sanoa, että lapsen tekeminen on se hauskin juttu tässä projektissa.

Tunnelmat vaihtuivat epätoivon ja alakulon välillä. Pahimpia hetkiä on vaikea nimetä. Odottaminen ja jonottaminen oli tuskallista, mutta vaimon hoitojen seuraaminen oli myös viheliäistä ja repivää. Siitä tässä blogissa on kirjoitus, joten nyt ei sen enempää. Ystävät ja tuttavat sikisivät samaan aikaan kuin kanit. Maailma tuntui täyttyvän lastenvaunuista ja pömppömahoista.

Meidän ratkaisumme oli luottaa julkiseen terveydenhoitoon. Lehdissä ja muualla julkisuudessa ei yleensä tuoda esiin muita vaihtoehtoja kuin yksityisiä sikamaisen kalliita klinikoita. Meidän tapauksessamme onni alkoi vihdoin varovaisesti potkia hoitotakuun muodossa. Aikarajat paukkuivat, joten kunnan oli pakko siirtää meidät yksityiselle klinikalle. Sen jälkeen hoito alkoi vaikuttaa hivenen inhimillisemmältä.

Julkinen puoli toimi muuten suurin piirtein kohtuulliseesti, mutta joka kerta vaihtuvat lääkärit ja jatkuva jonottaminen alkoi ottaa aivoon. Kaikkein pahinta oli se, että lapsettomuutta hoidettiin täsmälleen samalla klinikalla, jossa käyvät kaikki odottavat äidit ja isät. Oli todella piinallista olla ainoa pariskunta lastenvaunujen, vaippojen, kiljuvien vauvojen ja raskaana olevien naisten keskellä. Tässä suhteessa yksityinen klinikka pesi julkisen mennen tullen.

Meidän tapauksessamme tarina näyttäisi saavan onnellisen lopun. Olimme tänään klinikalla. Lääkäri tökki ultraäänivekottimellaan ja zoomasi kuvaa suuremmaksi. Siellä oli 8 mm kokoinen alkio, jonka sydän sykki pirteästi. Toukokuussa kuulemma hänen kanssaan voisi tehdä lähempää tuttavuutta. Tilanne oli epätodellisen tuntuinen, mutta äärettömän iloinen.

Sydämestäni toivon, että tämä antaisi toivoa kaikille teille, jotka olette tähään blogiin eksyneet. Lääketiede pystyy uskomattomiin asioihin. Ennen kaikkea sydämellinen ja lämmin kiitos teille kaikille, jotka olette blogiani kommentoineet! Olitte arvokas yhteistö, joka on saanut ajattelemaan vaikeaa asiaa eri näkökulmista.

Blogini jäi ajallisesti varsin lyhyeksi. En jalosta tätä odotus- tai isyysblogiksi. Tai no jaa, vannomatta paras. Jospa jossain vaiheessa täytyy taas tuoda esiin miesnäkökulmaa…

Näytös on päättynyt, taputtakaa. Alkaa seuraava näytös, matka kohti tuntematonta.

Advertisement

Kommentit

  1. Vau!
    Tuhannesti onnea! Voi että iloitsen täällä teidän puolestanne 🙂 Ihana kuulla että olette nyt tässä vaiheessa, ja pitkä odotus palkitaan, mahtavaa!

    Onnea ja siunausta odotusaikaan, kiva olisi joskus kuulla vähän kommentteja, vaikka lapsettomuuden näkökulma jäänee taakse.

  2. No etkä kyllä nyt lopeta hyvää blogia näin lyhyeen! Ehdottomasti haluan tietää, miltä raskaus ja lähestyvä vanhemmuus miehestä tuntuu.

    Tuo sydänäänen kuuleminen on varmasti hieno hetki. Olen avoimesti kateellinen, mutta samalla iloinen: jos tekin, niin ehkä mekin? Onnea vielä kerran; pitäkää itiöstänne huolta!

  3. Kiitokset onnitteluistanne – ja erityisesti blogin palautteesta! Toistaiseksi pysyn kuitenkin hiljaa, sillä nyt pää on aika tyhjä. Voi kuitenkin olla, että tekee mieli tuoda vähän omia ajatuksiaan esille. Saapa nähdä. Nyt pitää kuitenkin totutella johonkin ihan uuteen asiaan, lapsettomuuteen kun oli jo niin tottunut.

    Kateuden ymmärrän erittäin hyvin, ja sallin sen kaikille. Tuon laatuisen kateuden (ja myös katkeruuden) kanssa olen painiskellut vuosikausia, se ei helposti unohdu!

  4. Ompahan iloisia uutisia täällä. Olisi tosi mukava, jos jaksaisit kuitenkin edelleen kertoa kuulumisianne silloin tällöin. Saataisiin tarinalle ihan viimeiseen asti onnellinen loppu 🙂

    Kuinka mones pas teillä onnisti? Meillä alkaa juuri eka IVF (eilen eka piikki) ja yritän jo nyt luoda toivoa itseeni, että vaikka eka kerta ei välttämättä onnistu, voi myöhemmin onni kääntyä. Siksi kyselen teidän hoitojen määrää 🙂

  5. Hienoa!! Lämpimät onnitelut molemmille 🙂

    Olisi kyllä erittäin kiva lukea jatkossakin kirjoituksiasi ja miesnäkökulmaa itse odotuksesta..

  6. :*)

  7. Onnea odotukseen, jota on niin odotettu ja toivottu! Taputan. 🙂

  8. Tytti: Piikittelyvaihe oli maalis-huhtikuussa. Ensimmäinen siirto tehtiin toukokuussa, mutta se ei tärpännyt. Tämä oli nyt järjestyksessä toinen, joka otettiin siis pakkasesta.

    Kaikille: Kiitokset jälleen myötäelämisestä! Voipi hyvinkin olla, että palaan tänne takaisin lähiaikoina. Ehkä sanottavaa alkaa vähitellen kertyä. Isyydestä ja sen odotuksesta näemmä on blogeja. Voi tietysti kysyä, miksi siitä on helppo kirjoittaa, mutta lapsettomuudesta ei. Mystistä…

  9. Onnittelut tältäkin suunnalta!

    Löysin blogisi vasta tänään ja olen erittäin ilahtunut miesnäkökulmasta tähän aiheeseen. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa jatkat kirjoittamista muodossa tai toisessa.

  10. Myös täältä suuret onnittelut ihanimmasta uutisesta! Olisi tosiaan mielenkiintoista lukea, miten mies kokee odotuksen… joten jatkotarinaa odotellessa…

  11. Tulin vain muistuttamaan, ettei me olla kuultu susta aikoihin. Jotain tilannepäivitystä, jooko pliis?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: